sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Maailman paras duuni.

Hyvää äitienpäivää!

Omani alkoi sillä, että sain nukkua pitkään, syödä herkkuaamiaista rauhassa ja loppupäivä meneekin sitten nauttien ajasta tärkeimpien ihmisteni kanssa. Olen viimeiset pari viikkoa tehnyt niin tiiviisti töitä, että tämä äitienpäivä vietetään kyllä tuon maailman rakkaimman pikku termiitin ja hänen isänsä seurassa.
Okei, salille pitää päästä, kun on taas tullut taukoa siitä, mutta muuten!

Toiveeni miehelle oli herkkuaamupala, jossa pitää olla croissantteja ja mansikoita. Croissantit on kyllä yksi heikkouteni, täytyy myöntää…  Olihan tuossa vähän muutakin lopulta, terveellisiäkin juttuja ja maistui kyllä hyvin! Eikös se sitä paitsi mene niin, että kaikki tuo värikäs kompensoi tehokkaasti nuo herkut… ;)

Tämä on muuten jo toinen äitienpäiväni.
Aika jännä juttu.
Neidistä on kasvanut jo niin iso tyttö, etten voi ymmärtää. Kävely tekee paljon, ei ole enää sellainen mönkivä vauva. Ja toki tuota puhettakin tulee koko ajan enemmän, ihana miten paljon toinen jo ymmärtää!

Puhuimme tänään miehen kanssa, että tämä on nyt se vaihe, kun alkaa näkyä valoa tunnelin päässä! Lapsi pääsääntöisesti nukkuu hyvin koko yön (vaikka herääkin turhan aikaisin meidän makuun) ja omaa sekä yhteistä aikaa on selvästi enemmän kuin vauvavuonna. Ihana, kun on saatu sitä omaa elämää  vähän takaisin! Alkaa taas muistaa, kuka sitä onkaan silloin, kun ei ole äidin roolissa.
Tiedättekö mitä tarkoitan?
Voi tuota meidän blondia! Isänsä on ollut lapsena pellavapää ja niin näyttää tästäkin neidistä tulleen…
Minin mekko on Åhlensilta, Tukholman reissulta ostettu tuliainen.

Minun äitienpäivälounaan asu.
Laukku on Korsin ihanuus, kengät Tory Burch ja huivi Mulberry. Takki on suhteellisen uusi, löytöni Vilasta tälle keväälle.
Ja miten niin tästä kuvasta huomaa, että neidin yksi lempiharrastus on käydä mylläämässä sohvatyynyjä - ne eivät nykyisin ole koskaan nätisti paikallaan! :) Tuo toinen kiva harrastus näkyy sitten yläkuvassa. Termiitti mikä termiitti! 
Tuli muuten hankittua uusi puhelin tällä viikolla!
Meillä oli kummallakin vielä 2011 ostetut iPhone 4S:t käytössä. Miehen puhelimeen en enää viime kuukausina ole viitsinyt hänen puolestaan vastata, kun joku kaiutin oli siitä niin rikki, etten millään meinannut saada selvää mitä siellä toisessa päässä sanotaan. Niin ja omani nyt oli muuten vaan ihan palasina, kiitos kömpelöiden näppieni ja tyttäreni 'viskaan kaiken sohvan taakse'-harrastuksen. 
Joka tapauksessa, kaikki tämän postauksen kuvat on otettu puhelimella ja täytyy sanoa, että mielestäni kuvat ovat selvästi tarkempia tällä iPhone 6:lla. Kiva parannus, etenkin näin bloggajan näkökulmasta.

Mitenkäs siellä on äitienpäivä sujunut? Kotona vai reissun päällä?

Laura
P.S. Olettehan huomanneet, että Blogilista sulkeutuu piakkoin? Minua voi seurata Bloglovinissa TÄSTÄ!

maanantai 4. toukokuuta 2015

B e y o u .

Motivaatiomaanantai.

Joskus on hyvä harrastaa pientä ajatustyötä. Silleen pintaa syvemmältä.

Ihanaa, että saa vanheta! Alkaa ymmärtää tosi paljon paremmin itseään ja maailmaa. Tuntuu, että olen taas kasvanut henkistä pituutta tänä keväänä, kun olen käynyt omia prosesseja läpi, oman itseni kanssa. Ehkä uskallan vähän valottaa jotain siitä, mitä olen pohtinut.
Ja käytännössä tehnytkin.

Hävitin itseni facebookista.
OK, se prosessi on vielä vähän kesken, mutta työn alla. Alkoi tuntua siltä, ettei se kanava enää palvele minua millään tavalla. Kavereita oli jo niin paljon, että niiden tärkeimpien ihmisten päivitykset ja kuulumiset alkoivat hukkua sinne jonnekin datavirtaan. Ja sitten taas se tietomäärä, mitä siellä jaetaan (pääosin negatiivista sellaista) alkoi ahdistaa.

Ihan puhdistunut olo.

Silloin, kun aika ja energia on rajallista, alkaa uupua myös sellaiseen ylimärääiseen sosiaaliseen sälään. Oivalsin, että minun täytyy alkaa miettiä, mitä oikeasti haluan tehdä harvalla vapaa-ajalla.
Mistä pidän, mistä en pidä. Mitä minä haluan tehdä siksi että nautin siitä. Olen ymmärtänyt, että minun kannattaa - tai oikeastaan niin, että minun täytyy opetella karsimaan. Koska vuorokaudessa on vaan kaksikymmentä neljä tuntia, ja sitä faktaa ei voi muuttaa. Ja jos joku asia ei tunnu omalta, mielekkäältä ja palauttavalta, syystä tai toisesta, niin se on ajanhukkaa.
Sitten vielä se kipeä asia.
Haluanko käyttää aikaa ja energiaa sellaisiin ihmissuhteisiin, missä en voi tai osaa olla oma itseni tai sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät koskaan ota yhteyttä meihin.
Luulenpa, että en.
Olen vapauttanut itseni siitä, että kaikkia en voi, enkä edes halua miellyttää.
Annan suuren arvon vastavuoroisille suhteille, ja sellaisille ihmisille, joiden kanssa homma oikeasti toimii. Jotka haluavat jakaa elämäänsä meidän kanssa. Olen todella onnellinen, että olen sellaisia ihmissuhteita saanut täällä meille suhteellisen uudessa kaupungissa - olen saanut todellisia ystäviä. Sellaisia, joiden seurassa on hyvä olla ja jotka selvästi myös viihtyvät meidän kanssa.

Sitten se motivaatiopuhe, itselleni ja teille.

Muista, että sinä olet juuri oikeanlainen. Sinä olet arvokas, sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse hakemalla hakea kenenkään hyväksyntää.
Ole se, joka olet. Ole sitä rohkeasti, täysillä, anteeksi pyytelemättä.
YOU ROCK! :)

Ihanaa, aurinkoista maanantaita! 

Laura

lauantai 2. toukokuuta 2015

Uutta vanhaa.

Tässä kävi aika hauskasti.

Kaverini piti tässä hiljattain muuttokirppistä. Kävin penkomassa hänen lukuisia kasojaan - ja löysin pinoista parit omat housuni. Lahjoitin hänelle niitä joskus ajalla synnytyksen jälkeen, kun lantion luut olivat vielä levällään ja usko omaan palautumiseen nollissa.
Kannoin omat housuni takaisin kaappiin. Juhlallinen fiilis tuli, paitsi siitä että taas mahtuu niin myös siitä, että sain kasan lempihousujani takaisin! Jee! Ihan kuin olisi uusia vaatteita saanut. Uusvanhoja. Viime aikoina on muutenkin tuntunut kuin olisi saanut paljon kaikkea uutta, kun vanhat mahtuu taas. Miettikääpä itse, kun ette ole vaikka jotain farkkuja saaneet melkein pariin vuoteen (raskaus + vauva-aika) käyttöön, niin kyllä tuntuvat uusilta.

Minulla on ollut pariin kertaan jo tällä viikolla ballerinat jalassa, lämpöisinä ja vähän viileämpinäkin päivinä. Olen niin odotellut, että saan näitä kevyempiä juttuja käyttöön! Asusta muodostui aika mustavalkoinen, mutta nuo printtipöksyt pitänevät aika hyvin huolta siitä, ettei homma mene liian tylsäksi. Löysin nämä leopardit Halosen muuttomyynnistä ja olen käyttänyt aika paljon, sekä kotona että muualla. Ihanat rentoiluhousut ja kuvio mätsää rotsin sisäkankaaseen.

Rotsi on Zarasta, ostin Lontoosta kolme vuotta sitten. Ballerinat Stylesnob ja laukku Kors.
Oikeastaan ajattelin kirjoitella ajatuksia kierrättämisestä. Kävin tällä viikolla hakemassa vinon pinon kesävaatteita neidille ihan vaatekaupasta, melko edullisesti. Jaksoin vielä äitiyslomalla ollessani jonkun kerran käydä kirpparilla etsimässä käytettyä, edullista tavaraa neidin vaatteiksi, mutta se on sittemmin jäänyt. Lähinnä kehnojen kokemusten vuoksi.

Periaatteena kirpparit ovat mielestäni erittäin hyvä juttu. Mutta kuten kaikki hyvä tässä maailmassa, sekin kaatuu ihmisen ahneuteen. 

Minun lastenvaatekirppis-kokemukset ovat nimittäin sellaisia, että ensin kierrän pitkään ja hartaasti, kaivan kasoja, joissa on lähinnä pesunukkaisia, reikäisiä ja porkkanatahraisia vaatteita. Unohtamatta äitiyspakkausten vaatteita eri vuosikerroilta tietenkin. Hylkään ainakin 95% tarjonnasta sellaisena, joita itse en ikimaailmassa kehtaisi siihen hintaan myydä kenellekään.
Suomalaiset merkit karsin joukosta niiden epäsopivan mallin vuoksi, kas kun lyhyet ja leveät vaatteet meidän pitkälle ja hoikalle tytölle eivät sovi.
Sitten valikoin jokusen siistimmän yksilön, maksan ainakin 70% siitä, mitä alehinnalla löytäisin kaupasta todetakseni kotona, että nepparit lähtee irti ensimmäisessä käytössä, paidassa on liian tiukka/liian löysä pääntie, housun resori onkin venähtänyt pilalle tai jotain muuta ilmeistä vikaa, mikä ei käynyt ilmi raakakarsinnassa. Ketuttaa!
Facebook -kirpparit sitten taas - mammat tappelevat verissä päin melkein-normaalihintaisista 'merkkihaalareista'. Joo ei.

Lopputulos on se, että lähden joka tapauksessa vaatekauppaan/tilaan netistä, hyödynnän alehinnat ja olen tyytyväinen. Voin kertoa, että kantiskortti löytyy joka kauppaan. Ei ehkä niin ekoseksikästä, mutta meidän arjessa toimivaa.

Toki meillä on myös käytettyä tavaraa, luotan niihin enemmän silloin jos ollaan jostain tutulta saatu. Tälläkin hetkellä käytössä on esim kumpparit ja sadevaatteet, jotka saatiin. Kirppareilta olen löytänyt ihan vain muutamia vaatekappaleita ja yhden ulkohaalarin, jotka ovat saaneet enemmän käyttöä.
Poikkeus vahvistaa säännön, vai miten se meni.
Ainakin tällä hetkellä oma aika ja energia ei riitä siihen, että käyttäisin tuntikausia saadakseni laihan ja huonon saaliin. Mielummin maksan vähän enemmän, ja sitten vaikka laitan itse kiertoon hyväkuntoista tavaraa.

No, masentakaapa minua sitten kertomalla, mitä huippulöytöjä te olette kirppareilta tehneet? :D Vai onko muita, joilla on yhtä vähän onnistumisen kokemuksia kierrätyskamasta nimenomaan lasten osalta?

Laura