torstai 29. tammikuuta 2015

TAUKO.

On nyt paikallaan.

Uusi arki alkoi, varsin kiireinen sellainen. Töiden lisääminen tähän meidän arjeksi kutsuttuun yhtälöön ei ole ollut ihan kivutonta ja minä olen tällä hetkellä aika väsynyt.
Moni asia pitää kiireisenä ja omasta itsestä huolehtiminen on nyt jäänyt arvoasteikossa turhan alas, sekin näkyy jaksamisessa. Täytyisi opetella löytämään tästä uudesta arjestamme aikaa vaikkapa urheiluun, kas siinä uusi asia opeteltavaksi.

En tiedä, koska palaan taas blogin pariin - ehkä sitten kun arki alkaa asettua uomiinsa ja huomaan, että minulla onkin taas ylimääräistä aikaa ja motivaatiota blogin pariin. Siinä voi mennä viikko tai sitten kolme kuukautta, mene ja tiedä. Joka tapauksessa sillä aikaa meitä voi seurailla instagrammissa, sitä sentään päivitän ajoittain varsin aktiivisestikin.
instagram.com/laapala
Palataan taas, paremmalla ajalla, isommalla innolla.

Voimia arkeen myös sinne puolen ruutua, itse kullekin!

Laura

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Asiaa imetyksestä.

Ja kuinka siinä onnistua.
Halusin koota imetys-matkani aikana kyytiin tarttuneita ohjeita teille, joista suurimmaksi osaksi on kiittäminen IHmetys - imetystukipalstaa. Toivon, että näistä voisi olla hyötyä jollekin teistä, kun arvatenkin siellä langoilla jokunen odottajakin on.

Ensinnäkin, imetys on lopulta hyvin yksinkertainen asia: mitä enemmän vauva on rinnalla, sitä enemmän maitoa muodostuu. Kysyntä ja tarjonta kulkevat käsi kädessä.

Alku on tärkeä.
Raskas, mutta tärkeä. Asennoidu oikein, älä suunnittele mitään erityistä vauvan syntymän jälkeisille viikoille. Olet todennäköisesti 24/7 imettäjä.
Tiedosta myös, mikä on tiheän imun kausi, joista ensimmäinen tulee yleensä 2 vrk iässä ja seuraavat aina silloin, kun vauva sattuu niin päättämään, keskimäärin ainakin kerran kuussa. Se on vauvoihin ohjelmoitua.

Luota vauvaan, luota itseesi. Varaa syötävää ja juotavaa lähelle siltä varalta ettet pääse sohvannurkasta alkuun mihinkään. Älä mieti raskauskiloja, vaan tankkaa hiilareita.

Se on vaihe, yksi vaihe monien vaiheiden joukossa vauvavuotena, ja se menee ohi. Jaksat kyllä, ihan varmasti!

Itse istuin ensimmäiset kaksi viikkoa sohvannurkassa, imetin imetin ja imetin. Maito nousi kunnolla vasta siinä, kun vauva oli 10 päivän ikäinen. Päiväunia ei meillä ensimmäisen elinviikon aikana nukuttu ollenkaan, vaihdettiin vaan tissiltä toiselle jopa yksitoistatuntisia päiviä. Hyvä, jos nopeasti ehti vessassa käydä, ja sitten taas jatkettiin. Yöt meni melkein samalla kaavalla.
Kova työ palkittiin - sen jälkeen maitoa on riittänyt, kun vaan on muistanut syödä ja juoda hyvin.
Alulle on tyypillistä, että rinnat ovat täyden tuntuiset. Minulle tuli rintoihin raskausarpia, vaikka maito nousikin aika pikkuhiljaa.
Rintojen koko ei vaikuta siihen, onnistuuko imetys. Minulla on normaalitilassa lähinnä nännit ja olen imettänyt onnistuneesti pian 10 kuukautta.

Noin neljän kuukauden imettämisen jälkeen rinnat alkoivat tuntua tyhjiltä. Se kuuluu asiaan, eikä ole merkki maidon loppumisesta. Älä hätäile! Jatka vaan imettämistä, ei se maito niin vaan lopu.

Toki muista syödä ja juoda, vaikka arki on kiireistä. Pastaa kermakastikkeella! Lasillinen kotikaljaa! Kanaa, paljon kanaa! Monenlaisia vinkkejä olen kuullut maitoa lisäävistä ruoka-aineista, mene ja tiedä niistä. Pääasia varmaan, että muistaa syödä melko tasaisesti ja juoda riittävästi.

Tietoa tulee koko ajan lisää.
Älä sokeasti usko kaikkia vinkkejä, mitä kuulet. Itsekin kuulin kaikenlaista, onneksi lähinnä hyviä vinkkejä.
Ole aktiivinen, etsi tietoa. Imetystukiryhmiä löytyy ainakin isommista kaupungeista.
Imetys on hyödyllistä niin vauvalle kuin äidillekin. Vauva saa luonnon tarjoamaa superfoodia ja imetys auttaa mm. kohtua supistumaan synnytyksen jälkeen, sekä kuluttaa energiaa, joka luonnollisesti helpottaa palautumisessa. Pitkän aikavälin hyödyt äidille ovat myös merkittäviä, imetys on yksi keino suojautua syövältä.

Siksi jokaisen äidin kuuluisi saada asiasta hyvää ja ajan tasalla olevaa tietoa - ja tukea, jos kohtaa ongelmatilanteita.
 Muista myös, että jokainen äidinmaitopisara on arvokasta. Osittaisimetys on parempi kuin ei ollenkaan. Tutkitusti imetetyillä lapsilla on tuplasti suurempi kateenkorva kuin korvikelapsilla, joten onnittele itseäsi jos imetät edes osittain. Sillä on merkitystä!
 Sitten vielä kerran tämä.
Muista ja tiedosta, mikä on tiheän imun kausi.
Maitosi ei lopu. Luota itseesi.
Tässä vaiheessa, kun imetystaivalta on takana kymmenen kuukautta, olen jo kuullut tiedusteluja siitä, koska aion imetyksen lopettaa.
En aio, en vielä. Miksi lopettaisin?
Jatkan niin kauan, kun se tuntuu hyvältä.
Olen jo töissä ja vauva käy pidemmän työpäivän aikana kertaalleen rinnalla. Kummallakin on niin huomattavasti mukavampi olo… ;)

En tiedä olenko väärässä, mutta minulla on muistikuva, että työnantajalla olisi jopa velvollisuus järjestää imettävälle äidille mahdollisuus imettämiseen? Muistaako / tietääkö joku, onko näin? Joka tapauksessa, asia on varmasti neuvoteltavissa, jos muutoin käytännön kannalta sellainen onnistuu.

Ihania imetyshetkiä teille jokaiselle!

Laura
P.S. Kertokaa imetystarinoitanne! Kiinnostaisi kuulla :)

tiistai 20. tammikuuta 2015

Pari vinkkiä ja (työ)kuulumiset

Monta kertaa on ollut mielessä, että pitäisi laittaa näitä jonnekin ylös.
Tässä äiti-nimisen matkan varrella, kun on tullut jo hoksattua yhtä sun toista kätevää, mitä olisi hyvä muistaa sitten, jos seuraava kierros meille suodaan. Tai ihan muutenkin, teille muille hyödyksi. Ainakin itse olen muilta äideiltä saanut hyvät vinkkini. 
Niinpä laitan nyt hyvän kiertämään tätä kautta!

Tahranpoisto
Tässä olen kokeillut jos jonkinlaista. Ja todennut, että ylivoimaisesti paras tahranpoistaja, joka on vielä luonnollisen myrkytön on sappisaippua. Minä ja myös muutama äitikollega nykyisin vannomme sen nimeen. Poistaa rasvan, porkkanan ja muun hankalan lisäksi jopa kuivuneet mustikkatahrat. Siihen ei ihan joka tökötti pysty. Eikä pilaa värejä!
Sappisaippuaa löytyy ihan palasaippuana ja nestemäisessä muodossa ainakin isommista marketeista ja tässä meidän lähellä Ekolosta. Yleensä jynssään tahrat sappisaippualla ennen kuin viskaan koneeseen pyörimään. Aijettä, puhdasta tulee.

Appsit
Ainakin iPhonelle löytyy kiitettävästi vauvanhoitoa helpottavia sovelluksia. Meillä on käytössä ollut eniten BabyMonitor (itkuhälytin). Plussana tavalliseen itkuhälyttimeen on se, että eipä lopu kuuluvuus - toimii nimittäin niin, että kun vauva alkaa vaunuissa itkeä, minun iPhone soittaa ennalta valitsemaani numeroon (yleensä joko miehen tai parhaan äitiystäväni puhelimeen, riippuen kenen kanssa olen liikkeellä!). Miinuksena se, että vaatii kaksi puhelinta!
Toinen mikä toimi varsinkin alussa todella tehokkaasti automatkoilla ja milloin missäkin julkisilla paikoilla vauvan rauhoittajana oli SoundSleepr, josta saa sitä white noisea. Toisin sanoen erilaisia, tasaisia, rauhoittavia ääniä. Meidän Minin ehdoton suosikki on ollut Hairdryer!! :D Tosin jos tutti kelpaa, niin sitten tätä vinkkiä ei niin tarvitse, mutta kun meillä se ei ole missään vaiheessa millään lailla kelvannut… 

Kenkälusikka
Tuorein löytö. Valkoisen kun vielä löytäisi jostain. Tai harmaan! Kuva puhukoon puolestaan.

Kuulumiset
Työt tosiaan aloittelin viime viikolla. Keikkailusuunnitelma haudattiin jossain kohtaa ja se vaihtui osa-aikaiseen työsuhteeseen aiemmin tutussa klinikassa. Kertyypä lomat ja palvelut samalla. Mini saa kuitenkin olla kotona, sumplimme miehen kanssa aikataulut niin. Muutama tunti viikossa on sellaista, että tukiverkosto auttaa tai sitten hyödynnämme MLL:ää tai muuta lastenhoitoapua. Olihan se kuitenkin kätevä juttu, että mies opiskelee tällä hetkellä… Tiedossa on kuitenkin aikamoista kellon kanssa juoksemista tämän kevään osalta.

Ensimmäinen viikko oli perehdytystä, josta sovimme työnantajan kanssa, että se on sitten täydellä työajalla. Saimme onneksi äitini apuihin ja viikko meni heillä oikein mukavasti. Mini kävi kerran päivässä ruokatunnillani rinnalla, mutta muuten päivät meni mummin ja/tai isin kanssa kotona. Iltasella ja yöllä oli äidin tarve kova. Tietenkin samaan syssyyn neiti myös alkoi tehdä ensimmäisiä hampaitaan! Arvatkaapa, että yöt ovat olleet melkoista hulinaa… Aika olemattomilla unilla meni tämän mamman ensimmäinen työviikko, toisin sanoen. 

Huokaisinkin helpotuksesta, kun viikko vihdoin loppui - jatkossa sitten mennään huomattavasti pienemmillä tunneilla. Saan vielä nauttia ajasta myös kotona. Ja neiti nukkuu yöllä paremmin, kun ei tarvitse koko ajan 'tarkistella'.
Juuri nyt: mustikkarahkaa ja päiväkahvia
Taisi olla neidille niin suuri oivallus tuo, että äiti ei olekaan aina samantien saatavilla, että oppi viime viikolla vaatimaan äitiä. 'Äitä, äitä!' ja toisinaan jopa ihan oikein menevä 'äiti!' oli sellainen sana, jota piti öisinkin treenata. Totta puhuen olisin ihmetellyt, jos neitiin ei jotenkin olisi vaikuttanut minun töihinlähtö. Onhan hän tottunut olemaan äidin kanssa lähes koko ajan. Minä en ole juuri ollenkaan ollut neidistä erossa. 
Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ehkä tuostakin syystä teki tavattoman hyvää aloittaa työt. Alkoi olla sellainen olo, että hukun tähän äitiyteen ja tarvitsen jo jotain 'omaa'. 

Työhön oli kiva uppoutua. Se taas imaisi niin mukaansa, etten montaa kertaa ehtinyt päivän aikana edes miettiä kotiasioita. Neiti oli osaavissa käsissä, sillä paitsi että äiti on kasvattanut omat muksunsa, hän on myös kasvatusalan ammattilainen.

Muuten fiilis oli jokseenkin ristiriitainen. Työkaverit kyselivät, että joko se sinun muksu on muka yhdeksän kuukautta, kun vastahan olit täällä maha pystyssä töissä. Ihan kuin ei olisi poissa ollutkaan. 
Ja kuitenkin se tihkaisee, että äitinä sitä katkoa tuohon uraputkeen tulee väkisin. Luulen, että olen jo keksinyt mikä minusta voisi isona tulla ja olisi niin ihana toisaalta vaan hypätä erikoistumisputkeen täysillä. Vaan ei kuitenkaan voi, kun haluaa ajatella myös tätä kaikkea muuta. Nyt mennään näin ja tehdään kompromisseja. 
Ja jos toinen lapsi jossain kohtaa ilmoittaa tulostaan, niin sitten ollaan taas kotona. Toisaalta, sitten joskus kun toivon mukaan valmistun erikoislääkäriksi, on lapset jo tehtynä. Mielummin kuitenkin näin päin, ihan jo 'biologian' puolesta! 
Ymmärrän, että joillekin tällainen pohdinta tuntuu vieraalta. On niin paljon naisia, jotka tosi mielellään ovat sen kolme vuotta kotona jokaisesta lapsesta ja joskus toivon, että kuuluisin heihin. Olen luonteena niin malttamaton tahdon kaiken ja mieluiten heti-tyyppiä, että tällaisia pohdintoja täytyy aika ajoin käydä. Ja yrittää tehdä sellaisia ratkaisuja, että ne tyydyttävät kaikkia.

Herääkö lisää vinkkejä jaettavaksi tai ajatuksia töihinpaluun tiimoilta? Onko muita samassa tilanteessa olevia?

Laura