lauantai 28. helmikuuta 2015

Koti.

Meidän koti on enemmän kuin seinät.
En kiinny tai kiinnity kovin herkästi paikkoihin. Äiti sen varmaan jo opetti, ettei koti ole seinissä vaan koti on yhtä kuin rakkaat ihmiset.

Kuvasimme yksi päivä meidän asuntoa, kerrankin siistinä - jotenkin kevään mittaan näitä sisustusjuttuja on ollut blogeissa enemmän kuin laki sallii. Ja minä ajattelin liittyä kerhoon!
Meillä on melkein kolmen metrin huonekorkeus, paljon valoa ja selkeitä pintoja. Tykkään.
Sisustuksessa pidän vaaleista, lämpimistä, murretuista sävyistä.
Pitkään trendinä ollut kokovalkoisuus tai lähes kokovalkoiset sisustukset ovat omaan silmään pliisuja, mustavalko-sisustukset taas tuntuvat omaan makuun liian kovilta. Vaaleista puun sävyistä pidän erityisen paljon, ja tuo meidän keittiön Secto-lamppu on edelleen yksi suosikkijuttuja sisustuksessa.
Liika tavaramäärä ja täyteen ahdetut sisustukset eivät sytytä yhtään! Less is more, tässäkin.

Keittiöstä en pitänyt silloin, kun kävin tätä asuntoa ensimmäisen kerran katsomassa. Nyt olen jo tottunut. Ja oikeastaan tuollainen kaapistojen lämmin harmaa sopii kuin nappi silmään meidän värimaailmaan, tasot ja välitilan laatat ovat häirinneet ehkä eniten - ei kuitenkaan niin paljon, että olisin lähtenyt vaihtourakkaan. Hyvä niin.
Olemme alkaneet haaveilla isommasta kodista. Minille omasta huoneesta. Olisi tilaa majoittaa myös vieraita, mummuja ja pappoja.
Parasta tässä asunnossa on sijainti. Siitä luopuminen tekee tiukkaa. Vaan kaikkea ei voi saada, ja ehkä lähivuosina osaa arvostaa, että on lapselle (tai lapsille, jos niitä meille lisää suodaan) tilaa temmeltää.

Saattaakin olla, että tämä asunto menee jossain kohtaa myyntiin.
Huutakaa hep, jos olette kiinnostuneet ostamaan! ;)
En voi kuin suositella, olemme tykänneet asua tässä tosi paljon.

Millainen sisustusmaku teillä on? Miellyttääkö meidän tyyli?

Laura

perjantai 27. helmikuuta 2015

I SEE COLOUR.

Kevät se on.
Ja minä taas täällä! Tulihan tässä jo kuukauden verran huilitaukoa, joka oli kyllä ihan tarpeen. Enpä tiedä, missä välissä olisin edes ehtinyt blogia pitämään… :) Vaikka niinhän se on, että ajan saa aina kulumaan ja jos jotain haluaa tehdä, niin se vaatii vaan vähän järjestelyä ja priorisointia… Eikös? Monenlaista touhuamista tosin on edelleen näköpiirissä, mutta uskoisin että täällä ollaan jo sen verran alettu tottua uuteen arkeen, että paukkuja riittää pikkuhiljaa muuhunkin.
Kevät toi mukanaan jonkinlaisen vaatekaapin täydennysvimman.
Innostuin, kun löysin todella kauniin värisen, vähän siistimmän villakangastakin kevääseen. Tätä värimaailmaa olen aiemminkin suosinut kevättakissa, ihanaa vaihtelua muuten aika musta-harmaa-beige-tummansininen-painotteiseen vaatekaappiini!
Iskeekö tämä väri teihin yhtään?
Keväällä innostun taas myös tuosta Oakin värisestä Mulberrysta, joka on jo useamman vuoden uskollisesti palvellut. Käy kivasti sävyiltään uuden takin kanssa.
Takista saa ihanasti kauluksen myös pystyyn, joskin nyt otin kuvan huivin kanssa.
En tarennut ottaa sisävaatteista kuvia ulkona, vaikkei niissä sinänsä mitään ihmeellistä olekaan. Pari pimeänrakeista sisäkuvaa siis! Tummaa farkkua ja beigenharmaata, eli tätä samaa mitä aina.
Huomaa jääkaapin ovessa Save the date -kortti! Lapsuudenystävä menee naimisiin kesällä. Aivan ihanaa kun päästään pitkän tauon jälkeen kesähäihin. Olen monena vuonna jo miettinyt, että harmi kun kaverit alkavat olla jo naimisissa, kun ei enää pääse häitä juhlimaan… :)
Mitäs kuuluu teille? Entä mitä tykkäätte uutukaisesta takista?

Laura

torstai 29. tammikuuta 2015

TAUKO.

On nyt paikallaan.

Uusi arki alkoi, varsin kiireinen sellainen. Töiden lisääminen tähän meidän arjeksi kutsuttuun yhtälöön ei ole ollut ihan kivutonta ja minä olen tällä hetkellä aika väsynyt.
Moni asia pitää kiireisenä ja omasta itsestä huolehtiminen on nyt jäänyt arvoasteikossa turhan alas, sekin näkyy jaksamisessa. Täytyisi opetella löytämään tästä uudesta arjestamme aikaa vaikkapa urheiluun, kas siinä uusi asia opeteltavaksi.

En tiedä, koska palaan taas blogin pariin - ehkä sitten kun arki alkaa asettua uomiinsa ja huomaan, että minulla onkin taas ylimääräistä aikaa ja motivaatiota blogin pariin. Siinä voi mennä viikko tai sitten kolme kuukautta, mene ja tiedä. Joka tapauksessa sillä aikaa meitä voi seurailla instagrammissa, sitä sentään päivitän ajoittain varsin aktiivisestikin.
instagram.com/laapala
Palataan taas, paremmalla ajalla, isommalla innolla.

Voimia arkeen myös sinne puolen ruutua, itse kullekin!

Laura