keskiviikko 26. elokuuta 2015

Iso tyttö.

Rakkaasta taaperoisesta tällä kertaa.
Nämä postaukset eivät koskaan nouse blogin suosituimpien joukkoon, mutta toisaalta itsekin suurimmalla mielenkiinnolla käyn lukemassa muiden samanikäisten kehityksestä juttuja. Jos ei hyvinkin yksityiskohtaiset lapsen kehitysjutut kiinnosta, niin kannattaa skipata tämä postaus! Hashtag proudmom.

Sanoja on alkanut tulla sellaista vauhtia, ettei perässä pysytä.
Melkein joka päivä jotain uutta. Listan pitäminen ei taida enää ihan onnistua.. Silläkin aikaa, kun olimme hääpäivän vietossa, oli Mini sanonut 'kauppaan!' ja 'mmmi' tarkoittaen mummia. On todella hämmentävää, kun tuo touhuaja alkaa oikeasti jo kommunikoida - ja samalla tietenkin ihan maailman parasta! Ymmärrys lisääntyy puolin ja toisin hurjaa tahtia ja toki se helpottaa arkista elämää huomattavasti.


Pottahommissa ollaan jo tosi pitkällä, vaikkei tuota ikää vielä ole kuin 1v 4kk.
Toki meillä on tätä hommaa harjoiteltu 7kk iästä lähtien, että reeniä on jo takana.

Mini on alkanut tiedostaa ja itsekin ilmoittaa hätäänsä. Usein se on siinä samantien jo vaipassa, mutta toisinaan ehtii potallekin. Viikonlopun aikana oli kertaalleen hakenut potan vessasta, mummi oli auttanut pöksyt alas, jolloin Mini oli tehnyt pottaan asiansa ja sitten ilmoittanut, että 'kakka'!
Toisaalta hän on jo keksinyt, että on aika epämiellyttävää kun vaippa kastuu.
Esimerkiksi, kun sohvalla möyriessä tuli pissi vaippaan, hän sen jälkeen sanoi selvästi, että 'pissi' ja alkoi kiskoa vaippaa alas samalla vähän kitisten. Kohta oli käsikin vaipassa ja naamalla nyrpeä ilme, arvatkaapa että nauratti. Jos neiti osaisi sanoa 'hyi', niin varmaan olisi se kuultu. :) Täytyy toivoa, ettei päivähoidon aloitus ja/tai pikkuveljen syntymä kovin merkittävästi haittaisi tuota kuivaksi opettelua, kun se on jo niin mukavan pitkällä. Etenkin näin atoopikkona olisin valtavan tyytyväinen, jos minulla olisi vain yksi lapsi kerrallaan vaipoissa, kädet joutuvat joka tapauksessa tosi koville tässä elämäntilanteessa.


Nämä kaikenlaiset palaset ja niiden pyörittely ovat erityisen kiinnostuksen alla.
Kaikki kymmenen muotoa hän osaa jo laittaa tuon puna-sinisen pallon sisään, vaikeimmatkin. Kerran teki sen kahdesti peräjälkeen, toi vaan välissä pallon tyhjennystä varten. Hämmästyttää, että neiti jaksaa niinkin kauan keskittyä. Sama näiden palapelien kanssa, joita kokoaa ja purkaa vuoronperään. Nätisti jo katselee palojen muotoa ja selvästi sellaista suunnitelmallisuutta on tuossa kokoamisessa. Kolmas kiva juttu ovat sitten Lego Duplot. Pieni rakentaja meillä tosiaan asustelee, tuon yhden vähän isomman lisäksi! :)

Mitäs muille samanikäisille?
Täällä pitäisi kohta 1,5-vuotisneuvolaa varailla, miten sekin aina jää…

Laura

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Hääpäivä.

Yritettiin miehen kanssa tänään muistella taaksepäin, että miltä se silloin tasan seitsemän vuotta sitten oikein tuntuikaan. Kaikki se jännitys ja ilo, ystävät ja perhe ja suku koolla, ja perhoset vatsanpohjassa, kun jännitimme pian alkavaa seremoniaa. Hääaamuna taisimme tosin myös kiirehtiä meikkiä, pukua, valokuvia, viimeisiä valmisteluja, että tuskin se aivan seesteistä odotteluakaan vaan oli.

Muistan, että päällimmäisenä tunteena oli yksinkertaisesti ilo. Ilo siitä, että saisin naida elämäni suuren rakkauden, perustaa hänen kanssaan perheen.
Koska kaksi ihmistä on minun mielestäni jo perhe.
Kaikissa hääkuvissamme vaan hymyilen ääliömäisen leveästi, enkä muista missään vaiheessa juuri itkeneeni juhlien aikana.

Tämä seitsemäs hääpäivä tuli isojen muutosten keskelle.
Talonrakennus alkaa näinä viikkoina, kiitos vihdoin ja viimein saapuneen rakennusluvan.
Junnu polskuttelee mahassani sellaista tahtia, että välillä pitää vain oikaista sohvalle ja odotella että supistelut menevät ohitse, samalla muistuttaen yhdestä tulevasta elämänmuutoksesta.
Niinpä vuorokausi vain meille kahdelle ei olisi voinut tulla parempaan saumaan.

Mekko Vila Laukku + kello MK Nahkasandaalit Rodokselta

Minin syntymästä tulee syksyllä puolitoista vuotta ja koko sinä aikana emme ole olleet näin pitkää pätkää kahdestaan ilman lasta. Olin ihan unohtanut miltä se tuntuukaan - ja samalla tuli todettua, että olimme kyllä sen tarpeessa. Pelkästään se, että sai nukkua hotellin pehmeissä lakanoissa keskeytyksettä yli seitsemän tuntia oli enemmän kuin luksusta. Sai heräillä rauhassa ja valua runsaaseen aamupalapöytään omaa tahtia.

Mummi meille tämän mahdollisti tulemalla meille kotiin Minin vahdiksi.
Lähdimme jo eilen iltapäivällä ajelemaan Vaajakosken kautta Laukaan Peurunkaan, sopivalle etäisyydelle, josta olisi helppo myös palata, jos jokin menisi vikaan. Kotiin palasi tänään kaksi hyvin levännyttä vanhempaa kuulemaan, miten hyvin kaikki on sujunut. Ainoa harmi oli tullut aamulla herätessä, kun äidin ja isin paikalla nukkuikin mummi.


Tänään on hyvä päivä muistuttaa itseään siitä, että vanhempien parisuhde on lapsen koti. 
Paras asia mitä voi tehdä lapselleen on rakastaa puolisoaan.

Ihanaa sunnuntaita! 

Laura

keskiviikko 19. elokuuta 2015

No se ultra.

Jännitin ainakin unista päätellen parisen yötä etukäteen tuota rakenneultraa.
Ei ollut itku kaukana, kun lopuksi kätilö onnitteli terveestä lapsesta, niin helpottunut olin.

Ihan pöllö minä, äärimmäisen harvinaista se kuitenkin on, että lapsessa olisi jotain vikaa rakenteissa, mutta minkäs teet. Onneksi tutkimus oli heti ensimmäisenä aamulla. Taisin olla koko työpäivän vaan yhtä hymyä sen jälkeen… :)
Äidillä on kaikki hyvin, kun lapsillakin on.

Niin ja se sukupuoli, kysyttiin toki, uteliaita kun olemme. Näyttää siltä, että voidaan hyvin kutsua tyyppiä edelleen Junnuksi - pikkuveli sieltä olisi Minille tulossa!! Instagram-seuraajat tämän jo tiesivätkin, en malttanut olla hehkuttamatta, hihi!

Niistä pöllöistä puheen ollen, neiti aloittaa syyskuussa päivähoidon ja tarhareppu ostettiin jo keväällä Rhodoksen reissusta. Luulen, että homma tulee hoitumaan paremmin kuin hyvin, ainakin näistä tutustumiskäynneistä päätellen. Tänäänkin oli isille kiukutellut, kun piti lähteä kotiin - jäi kivat leikit kesken. :D Toki vielä ei ole yksin joutunut jäämään päiväkotiin. Neiti on kyllä ollut serkkujen luona ja yhden ystäväni luona tälläkin viikolla itsekseen hoidossa ja mallikkaasti menneet ne kerrat. Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä toisen reippautta -  ja toisaalta selvästi kaipaa jo jonkin verran kavereita ja tekemistä, mitä meillä ei aina ole tarjota.

Mitäpä tykkäätte tarharepusta? Luulisi ainakin erottuvan mini-Kånkeneista.


Mitä ilmeisemmin tuo edellisen postauksen pohjakuva on herättänyt jonkin verran kiinnostusta.
Raksalle kuuluu sitä, mitä jo viimeksi uumoilin, eli rakennuslupa saatiin vihdoin! Aloituskokous olisi seuraava askel, ja sitten alkaisi maanmuokkaustyöt. Niissä ei pitäisi kovin montaa päivää mennä, kun tontti on helppo - ja sitten alkaa rungon pystytys!! Ihan mielettömän jännää, että talon rakennuksen alkaminen on jo ihan kulman takana!

Niin, paljon odotettavaa täällä. :)
Mitäs teille?

Laura

P.S. Jokos olette tutustuneet uudistuneeseen Indiedaysiin?