perjantai 20. maaliskuuta 2015

Valoa.

En tiedä kannattaisiko hehkuttaa, mutta lapseni on lähiaikoina alkanut nukkua ehjiä öitä! Ihan mieletön tunne, kun saa oikeasti nukkua yönsä - siis aivan ihanaa!! Toivotaan, että tämä trendi jatkuu ja saadaan itse kukin levätä jatkossa paremmin. Ja toki vaikka jotain tulisikin jatkossa, niin nautitaan nyt tästä. Lisääntyvästä valosta - ja paremmista unista.

Tästä syystä onkin viime päivinä tuntunut, että suorastaan puhkun hyvää tuulta ja virtaa tehdä asioita. Varmaan osansa tekee tuo kevät ja lisääntyvä valo sekä se, että alan sopeutua tähän meidän arkeen, sukkulointiin työn ja kodin välillä. Aikansa se ottikin, mutta nyt alan päästä tästä jyvälle!
Alla kuva tuosta ihanasta pikkuisesta, joka ottaa vähän huilia kesken leikkien! Aivan hellyttävä kuva, ihana touhuaja!

En muista olenko kuinka paljon täällä tuon pikkuisen luonteesta puhunut, mutta olen alkanut ymmärtää, että hän on todella rohkea ja reipas tapaus. Näin olen myös muilta kuullut. Uusi ihminen kun tulee kuvaan, niin hiljenee ja tarkkailee hetken ja sitten alkaa jo höpötellä. Samoin uusiin paikkoihin sopeutuu hirmuisen hyvin. Joskus olen tuntenut vähän syyllisyyttäkin siitä, kun me niin paljon tätä ipanaa 'raahaamme' mukanamme uusiin paikkoihin ja elämämme on kaikkea muuta kuin päivästä toiseen samoja rutiineja. Uskon, että se kuitenkin on vaikuttanut siihen, mikä hänessä on jo nyt nähtävillä - sopeutuu uusiin tilanteisiin ja ihmisiin nopeasti ja tutkii uusia paikkoja ennakkoluulottomasti. Toki perusluonne varmasti taustalla vaikuttaa myös.

Iloisesti tummissa väreissä! Sentään Raybanit kaivoin talvisäilöstä.

Olen nauttinut siitäkin, että jalkakäytävät alkavat olla mukavasti sulaneet ja paikoin hiekatkin putsatut. Meikäläisen harvoja mahdollisuuksia päästä liikkumaan kun ovat ne vaunulenkit, niin tekee niistä paljon mukavampia kun ei tarvitse sohjossa työnnellä. Ja nyt kun neiti on öisin nukkunut, niin en ole itsekään tarvinnut päiväunia. Jää enemmän mahdollisuuksia liikkua hereilläoloaikana.

Mitäs teille kuuluu? Onko siellä kevätaurinko antanut uutta virtaa päiviin? Itsellä ne ehjät yöt taitavat tässä olla suurin tekijä, mutta onhan aurinkokin aika ihana :)
Toivotaan tätä lisää, eikös vaan?

Laura

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Huh hah hei ja kahvia pannu!

Kysyn heti kättelyssä mielipidettänne, lukijoina, siitä mitä arvostatte. Tämän mamman aika on sen verran kortilla, että jostain täytyy tinkiä: postaustahdista tai sitten kuvanlaadusta. Haitanneeko teitä asteikolla 1-10 kuinka paljon se, jos välillä harrastan näitä ala-arvoisen kuvamateriaalin siivittämiä kuulumispäivityksiä? Vai onko parempi, että päivitän varsin harvoin, mutta huolitellumman materiaalin kanssa?

Tilannehan on nyt sellainen, että allekirjoittaneen Facebook päivitys puhukoon puolestaan.
Sellainen tämänpäiväinen toteamus, että vauvavuosi, yöheräilyt, sairastelut ja työ vaikka osa-aikaisenakin ovat sellainen kombo, että alkaa tulla meikänaisen rajat vastaan. Ei voi kuin kiittää Luojaa, että älysin aloittaa sentään töiden suhteen kevennetysti - olisin muuten varmaan jo pöpilässä. Huh hah hei ja kahvia pannu ja jospa se viimeistään 15 vuoden päästä helpottais. Ei mulla muuta!
Paita ja pöksyt Veromoda, bleiseri HM, kengät Ecco, huivi Mulberry
Silkkipaita HM Pöksyt Pieces Kengät Italiasta
Samaan aikaan, kun vahvasti tiedostan eläväni yhtä varsin onnellista elämänjaksoa, tiedostan myös aina välillä käyväni omilla äärirajoillani. Vauvavuoden aikana huomaa hyvin konkreettisesti sen, miten tärkeä asia uni onkaan jaksamisen kannalta. Tässä viime aikoina meillä on myös tuntunut olevan niin monta palasta tässä ruuhkavuosiksi kutsutussa yhtälössä, että olemme välillä ihan ihmeissämme aikataulujemme kanssa. Oma aika on ehkä eniten tällä hetkellä kortilla!
Tämän vuoksi myös blogin suhteen aika on aika ja energia on aika vähäistä. Taas huomasin, että viikko vierähti noin vaan päivittämättä - joskus se olisi ollut pitkä aika, nyt se oli vain hetki.
Paita ja samettishortsit Lindex
On sitä vaan etuoikeutettu, kun murheet ovat näin pieniä. Ja ilot sitä suurempia. Ihan oikein tiesi se yksi viisas ystävä, joka totesi, että lasten kanssa aallonpohjat on syvempiä, mutta onneksi myös huiput nousee korkeammalle. Ja tämän enempää en kykene järkevien lauseiden muodostamiseen, en tässä väsymystilassa.
Palataan taas, harvemmin ja huonolaatuisemmin kuin ennen, mutta toivon mukaan edes joku siellä jaksaa roikkua mukana. :)

Laura
Pst! Muistakaa Instagram: @laapala ! Me ollaan myös siellä!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Rakas.

Ihan kohta 11 kk, tässä pitänee alkaa suunnitella jo niitä yksivuotispippaloita. Miten tämä vauvavuosi onkaan näin lyhyt? Siitäkin huolimatta, että ne univelkaiset päivät tuntuvat loppumattoman pitkiltä, niin jälkeenpäin täytyy todeta että vauhdilla meni.

Edellinen neuvola oli 10kk ja siellä ei sinänsä mitään kovin mullistavaa tapahtunut. Saatiin mitat, neiti jatkaa pitkähköllä ja hoikalla linjallansa - ei vielä tuolloin saatu edes kiloissa sitä kasia rikki, vaikka melkein menikin. Pituutta oli rapiat 73 cm. Seuraava neuvola onkin sitten 1v iässä! Oma fiilis on, että etenkin tuota pituutta on kyllä tullut reilusti lisää siihen mennessä, kun nyt tuo 80-koko alkaa olla jo aika lailla sopiva ja viimeiset 74:t olen melko lailla pakkaillut jo pois.

Tosi paljon matkustaa pystyssä, liikkuu pitkin seiniä ja huonekaluja - vielä ei ole rohjennut nousta ilman tukea kokeilemaan tasapainoaan.
Myös termiittinä nykyisin tunnettu vipeltäjämme tyhjentää monta monituista kertaa päivässä kaikki mahdolliset käsien ulottuville tulevat kaapit ja laatikot ylimääräisestä tavarasta. Erityisen hauskoja ovat omat sukat, joita viskellään pitkin makuuhuoneen lattioita.
Voi miten rakas hän on! Ihana, kun alamme päästä tutustumaan hänen persoonaansa koko ajan enemmän. Sanoja on tullut selvästi oikeastaan vain se 'äiti' ja muutaman kerran 'isi'. Sitten matkimalla vielä jokunen sana lisää, mutta tosiaan epäilen niiden olevan vielä vaan matkimista eikä muuta. :) Tällä ipanalla puhe taitaa jäädä jalan alle. Tulee isäänsä!

Esikoisena hän saa olla oman aikansa meidän ainokainen. Ja vaikka esikoisen kanssa varmasti tekee myös ne kaikki virheet, niin toivon että rakkaus ja huomio, minkä hän saa, peittää ne virheet.
Viime aikoina on ollut ihan erityinen ilo katsella isän ja tytön suhteen kehittymistä. Viime kuukausina olen tosiaan jo käynyt vähän töissä ja sen myötä tytär saanut olla isänsä kanssa selvästi enemmän kuin ennen. Isi ansaitsee kyllä hurjan määrän suitsutusta siitä, miten hyvin neidin käsittely ja arjen pyöritys osa-aikaisena koti-isinä on sujunut! Ehkä se on sitäkin, että alkuun hormonihöyryisenä sitä oli äärettömän kriittinen puolisoa kohtaan ja heti jos hän teki jotain erilailla niin siitä tuli kinaa.. Onneksi myös äiti osaa nykyisin ottaa ihan kaiken kanssa rennommin. Koska kylläpä nuo pärjäävät tosi hienosti keskenään ja ihana miten paljon noiden kahden suhde on kehittynyt läheisemmäksi. Kannatti lähteä töihin senkin puolesta, haha!
 Body + Jumpsuit Pomp de Lux
Sukat Polarn o pyret
Kuolalappu HM
Tykkään pukea ipanalle tällaisia aika löysiä ja rentoja vaatteita, joissa on mukava liikkua. Meillä on useampi jumpsuit käytössä, mekkoja arkikäytössä en taida pitää ollenkaan. Sen sijaan sukkahousut+shortsit ovat mielestäni aivan ihana yhdistelmä! Täytyisi joskus ottaa kuva neidistä myös niissä. Tytön pukeminen on kyllä tosi hauskaa! Etenkin nyt, kun viettää jo paljon aikaa pystyssä niin vaihtoehtoja on enemmän.

Tjaa, mitäs vielä. Päiväunien suhteen on vähän säätämistä. Kahdet unet on vähän liikaa ja yhdet ei riitä. Siitä tämän hetken suurin dilemma - joinain päivinä nukutan yksille, joinain kaksille. Yleensä vielä nukkuu kyllä kahdet…

Mitäs sinne puolen ruutua kuuluu pienelle väelle?

Laura