perjantai 12. syyskuuta 2014

Niisk ja poks.

Niisk.
Kyllä vain, se iski tännekin.
Syysflunssa.
Jokasyksyinen vieras, joka laittaa jalan oven väliin ja asettuu taloksi viikoksi tai kahdeksi - halusit tai et.
Onneksi olen nainen ja säilytän toimintakykyni, vaikka kipeä olenkin, vaikka kieltämättä krooninen univaje yhdistettynä tähän virusten nujertamiseen on melko työläs combo. :)

Poks.
Sanoi vauvakupla puhjetessaan.
Nimittäin samalla lailla - halusin tai en - olen kääntänyt jo katsetta ensi kevääseen ja siihen aikaan, kun Suomen valtio ei enää kustanna tulevan veronmaksajan kasvattamista kuin parilla hassulla satkulla kuussa. Toisin sanoen miten hoitaa finanssipolitiikka vanheimpainvapaiden tullessa tappiin, kun miehen tilanne on olla keikkatyöläinen/opiskelija.
Shirt Vila Pants Mamalicious Shoes Vagabond Bag Mulberry
Vastaus on itse asiassa aika selkeä: töitä olisi tehtävä.
Ajattelin, että joutuisin tässä asiassa enemmänkin pähkimään - ollako vielä kotona vai mennäkö töihin. Toki vaakakupissa painaa sekin fakta, että vauvani on vielä niin hirmu pieni enkä raaskisi ihan vielä antaa toiselle hoitoon.
Ja taas toisaalta - jos aion jäädä kotiin niin mites se asuntolaina. Toki paljosta voi tinkiä, ja järjestelyjä tehdä, mutta ei oikein huvittaisi. Pitäisi kuitenkin vain selvitä kevään loppuun, kunhan miehen lukuvuosi päättyy.
Pohdintani päättyi niin kuin yleensä. Suklaa vai toffee? Otan molemmat.
Sinisenä vai punaisena? Hmm, otan kummatkin, kiitos vaan.
Eli olen päiväaikaan kotona ja teen päivystysaikaan töitä (jolloin mies voi olla kotona). Aika ihanteellista. Etenkin, kun tällä hetkellä työnteko tuntuu ainakin ajatuksen tasolla melkein lomalta - omalta ajalta nyt ainakin.

Ja kun tällä omalla alalla tuo työnhaku ei ole mikään kovin suuri ongelma. Asia, josta muuten eri alalla oleva mieheni hieman katkeran suloisesti huomautti, kun lörpöttelin keittiönpöydän ääressä, miten kivasti kaikki taas kerran järjestyi… :D
Niinpä niin - työjärjestelyt kevään suhteen ovat jo vireillä ja tunnustanpa keikkailevani jo syksyllä. Aika piankin... Pääsen vähän verestelemään taitoja ja mikä tärkeintä: pääsen pois kotoa.
Hyvällä syyllä. Kjäh kjäh!
Asu on kuvattu Vilan asiakasillassa ja kuvaajana ystäväni A - kiitos! Se vilahti jo Meidän päivä-postauksessa (klik!). Alan olla kasvanut kiinni noihin Mamalicious After Birth - housuihin. Ihan liian mukavat! Taitaa tulla merkittäviä vaikeuksia joskus vieroittautua noista takaisin normaaleihin housuihin - joskin vielä se ei ole ongelma, kun eivät edelleenkään mahdu päälle. Taidan pian myöntää tappioni ja kärrätä vanhat kirpparille sekä suunnata housuostoksille. Syytän raskauden leventämää lantiota, kun ei oikein vaakaalukemiakaan enää voi.
Mikä ihana tekosyy shoppailla… ;)

Tämä viikko on ollut muuten yllättävän kiireinen - hyvällä tavalla. Minin hoito on miehen iltamenojen vuoksi vienyt päiväni läpeensä ja lisäksi olen sumplinut työkuvioita syksyn ja kevään osalta - sen vuoksi aikaa kaikelle muulle on jäänyt tosi vähän. Olen vasta tässä loppuviikosta saanut purettua sähköpostia ja hoidettua blogijuttuja - tässä kuussa on vielä sattunut tulemaan useampia yhteistyöjuttuja, joista muuten tekin vielä pääsette osallisiksi. Kannattaa pysyä linjoilla!

Mukavaa viikonloppua teille!
Ja olisi muuten kiva kuulla, miten te äitiliinit siellä olette saaneet työkuvionne järjesteltyä vanhempainvapaiden päätyttyä? Vai oletteko kenties palanneet töihin jo aiemmin ja mies jäänyt kotiin? Kertokaapas, olisi mielenkiintoista kuulla! 

Laapa

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Minimimmi.

Ajatus jos toinenkin pikkuneidin kuulumisista ja asuista.

5 kuukautta tuli täyteen tällä viikolla ja se on ollut todellinen taitekohta liikkumisen kehityksen suhteen. Tuskailin pitkään, etteikö Mini meinaa ollenkaan lähteä yrittämään liikkumista - loikoilee pääosin vain tyytyväisenä selällään ja katselee käsiään tai lelujaan.
Tarttuminen tosin on ollut pitkään jo hyvää ja käsien motoriikka muutenkin. Mini muun muassa heiluttaa jo itse marakassia ja pinsettiotetta on siitäkin saatu nauttia jo hyvä tovi - yleensä nipistelyn muodossa (AU!), etenkin silloin kun neiti on rinnalla…
Nyt sitten on vihdoin myös kääntyminen alkanut kiinnostaa ja sanotaanko että vaipanvaihto on muodostunut melkoiseksi operaatioksi koko ajan joka suuntaan venkoilevan vauvan kanssa. Huh!!
Body Newbie Pöksyt ?(saatu)
Niin, sitten niistä vauvanvaatteista. Tästäkin on kyselty ja juttuja toivottu, joten kerrotaanpa nyt jotain.

Näin pikkuvauvan kanssa, jolle saa jatkuvasti ostaa suurempaa ja jolla vaatteita myös menee useammat päivässä olen suosinut enemmän määrää kuin laatua. Pidän siitä, että vaatteita on reilusti, jotta pyykkikonetta ei tarvitse ihan koko ajan pyörittää. Ostan vaatteet ketjuliikkeistä, kuten KappAhl, HM ja Lindex. Käytettynäkin joskus, jos sattuu löytymään hyväkuntoista (harvemmin…) Suosikkimateriaaleja ovat luomupuuvillaiset vaatteet, Newbie-mallisto ja kaikenlaiset ihanan pehmoiset raitabodyt. Olen ajatellut, että kunhan kasvu hidastuu voin alkaa satsata laatuun enemmän - etenkin kun liikkeelle lähtee niin olisi hyvä löytää kestäviä juttuja. Viime viikolla tein PompDeLux- kutsuilta tilauksen ja toivon, että niissä olisi kivan näön lisäksi laatua sitten kun saadaan ne käyttöön. Onko teillä Pompista kokemuksia?
Jumpsuit Tutta
Kesällä oli ihana käyttää kaikenlaisia jumpsuitteja ja mekkojakin. Muuten aika pitkälti menen body + legginsit / potkarit - linjalla. Helppoa ja mukavaa, ei kiristä eikä purista. Mekot eivät ole missään vaiheessa kovin paljoa napanneet, kun rullautuvat vaan niskaan tällaisella sylivauvalla. Yöppärit ovat käytössä sitten öisin.

Tykkään ostaa paljon aika neutraaleja värejä ja tästä syystä tällä viikolla neitiä on luultu herramerkkiseksi jo kaksi kertaa! Valkoista, beigeä ja ruskeaa on aika paljon, sekä erilaisia valkopohjaisia kuviollisia bodyja. Myös sinistä tai sinikuviollista ja vihreää löytyy, en ole mitään väriä varsinaisesti karttanut, vaikka näihin kuviin nyt on sattunut aika paljon hempeitä sävyjä... Toki myös vaaleanpunaista on ollut koko ajan käytössä, mutta ihan räikeimpiä pinkkejä on vaan ole saanut laitettua Minille päälle - eivät ole omaan makuuni.

Kotona pidän välillä yöppäriä Minillä pitkälle aamupäivään - jotenkin vaan yöpukuhaalarit ovat niin mukavan ja rennon näköisiä, että annan olla niissä. Kotivaatteitana pidän sitten myös sellaisia, jotka eivät niin paljon omaa silmää miellytä - samapa tuo mitä täällä ollessa on päällä. Sitten kun lähdemme kaupungille tai harrastuksiin voi vaihtaa jotain nätimpää päälle.
Body Newbie
Sitten ne kokoasiat. Meillä meni niin, että 50-kokoisia oli jonkin verran ja niistä hypättiin melkein suoraan 62:een. Ehkä fiksumpi olisi ollut ostaa vain pari viiskymppistä (ne jäävät pieniksi tosi äkkiä!) ja suosia 56:sia, vaikka meni se noinkin.
Ketjukauppojen merkeistä HM on pienintä kokoa, NameItin bodyt ovat myös aika kapoisia monesti. Lindexin koot ovat melko reilut (meillä vielä 62 niistä käytössä) ja KappAhl jotain siltä väliltä. Reiman ulkohaalari on kokoa 62 ja vieläkin melko valtava, menee luultavasti tämän syksyn. Polarn o Pyretistä olen toistaiseksi hankkinut vain yhden bodyn, kokoa 68 ja on vielä turhan reilu. Mututuntuma niistä on, että isohkot koot mutta hyvä laatu. Siinä yksi merkki jota aion jatkossa suosia kun laatu nousee määrän ohi kriteereissä…

Näistä muotimerkeistä kuten Mini Rodinista ei ole vielä kertynyt kokemusta, mutta katsotaan tosiaan joskus jatkossa jos sieltäkin löytyisi jotain kivaa. Ainakin merkin pipoja olen bongaillut - ovat ihan tosi söpöjä!

Onko teillä noussut esiin lastenvaatesuosikkeja? Missä merkeissä mielestäsi hinta ja laatu kohtaavat parhaiten?

Laapa

perjantai 5. syyskuuta 2014

Meidän päivä.

Päätin väsätä jonkinlaista koontia meidän torstaipäivästä.
Mikään ihan tyypillinen päivä tämä ei suinkaan ollut, ehkä enemmän sellainen arkiluksuspäivä. Kiitos muuten kaikille tuutulauluja vinkanneille! Siellähän oli monta ihan tuttua, jotka oli vain unohtuneet.. Täytyy vielä sanoja vähän opetella.

Se esipuheesta - sitten asiaan!

Aamuyön tunteina
Äiti valvoskeli yöllä, kun Minimimmi heilui kuin heinämies - unissaan. Neljän maissa neiti heräsi ja olikin sitten numero kakkonen vaipassa (jouduin vaipanvaihtoon…) eikä tahtonut millään rauhoittua takaisin unille. Puolisentoista tuntia syöttämistä ja taistelua ja lopulta uni voitti Minin, mutta äiti olikin sitten ihan hereillä. Työjutut kevään osalta alkoivat pyöriä mielessä ja päätin nousta, käydä suihkussa ja syömässä jotain ja kokeilla uudestaan nukkumista. Sain ehkä tunnin verran vielä unta ennen herätystä. Yön saldo jotain viiden ja kuuden tunnin välillä - hohhoijaa!

Kahdeksan maissa
Mini herää uuteen päivään. Maitoa napaan, pötköttelyä, kääntymisyrityksiä, kiljahduksia ja juttuja. Ihana, hyvin levännyt aamuvauva! Tökin myös paremmin levänneen isin ylös ja hoitamaan Miniä, hänellä ei ole vielä kiire päivän velvollisuuksiin. Yritän itse vielä hetken nukkua - ei onnistu. Ajatukset lähtivät jo päivään, enkä osaa rauhoittua, vaikka väsyttääkin.
Köllötellään...
Koiran turkkia saksin tällä viikolla varsin suurpiirteisesti ja raukka näyttää siltä kuin olisi ruohonleikkurin alle jäänyt. Oli tarkoitus palata asiaan uudestaan ja vähän korjailla jälkeä, mutten ole ehtinyt.
Lumi oli yöllä hiipinyt makuuhuoneen lattialle nukkumaan. Meillä koira on onneksi aika aamulaiska, eikä tosiaankaan tule (ainakaan kovin aikaisin) herättelemään meitä lenkille kanssaan.
 Mies pistää minulle puuron mikroon ja saan rauhassa meikkailla.

Aamupalavakiona kaurapuuro maapähkinävoilla, tänään sen seurana kauraleipää avokadolla. Samaan aikaan, kun syön, WhatsAppailen parin äitikaverin kanssa. Sovimme tapaamisesta ensimmäistä kertaa kolmeen (tai siis kuuteen!) pekkaan kaupungilla, niin kuin on puhe ollut. Saan samalla tutustutettua kavereitani keskenään.
Mini viihtyy melkein koko aamupalahetkeni ajan lattialla aika hyvin rapisevaa kirjaansa selaillen. Edelleen yöpuvussa, kuten minäkin - viestitän etten kyllä ihan heti ole valmis lähtemään… ;)
Vaatteiden vaihtoa, syöttämistä - ja kakat tietenkin juuri, kun ajattelin pian pääseväni lähtemään. Sitäpä tämä nyt on, elämä pyörii lapsen tarpeiden ympärillä! No, vaippa vaihtoon ja pyllyn pesulle - ja viestiä, että vielä(kin) menee jokunen hetki…

Päivän asuja
Minillä alla HM perusvalkoinen body, neuletakki en muista mistä, Lindexin pöksyt, Pipo Newbie. 
Ketjukauppojen vaatteista alkaa pääosin olla käytössä 68-koko, Lindexiltä menee vielä nämä 62 pöksyt. Nauranut olen, että neiti kasvaa henkkamaukan kokotaulukoiden mukaan - 62-kokoon siirryimme siinä 2kk vanhana ja puolestaan ekoja 68-vaatteita kaivelin jossain 4kk hujakoilla käyttöön, vaikka ne alkavat vasta nyt olla passeleita eikä tarvitse hihoja niin käännellä.
 Päälläni on helppoa ja mukavaa vaatetta. Mamalicious After birth - pöksyt ovat ostohetkestä lähtien nousseet suosikkihousuikseni. Paita on Seppälän; kengät Stylesnobin, bongattu kesän aleista. Huivi ei esittelyjä kaivanne.
Huomaa alati vips vips - vispaavat pikkuiset jalat. :)

N. klo 11 - 16
Kaverini tutustuvat ja juttelemme aika paljon muksuista, pyörimme kaupungilla vaunujengillä ja päivitämme kuulumisten lisäksi pikkuisten vaatevarantoja ja testaamme mm. upouuden kahvilan - The Social House, joka on muuttanut vanhan coffarin paikalle. Lastenhoitofasiliteetit - check! Kunnossa on. Unohdan toistuvasti räpsiä kuvia yksityiskohdista, vaikka ystäväni aina välillä muistuttelevatkin. Kiitos myös kuvausavusta yhdelle ihanalle Mamalle - pus!

Toisilla ystävistäni on Miniä n. 1,5 kk nuorempi tyttövauva ja hänen kanssaan suoritamme pientä vaatevaihtoa tällä kertaa. Kapoinen Mini saa pari uutta bodya ja kaverinsa yhdet Minille liian leveät pöksyt. Lupaan vielä tarjota kahvit vaihdossa.
Mini on aika sosiaalisella tuulella eikä selvästä väsymyksestä huolimatta meinaa malttaa nukkua. Höpöttelee mielummin ja katselee äitejä ja toisia vauvoja. Jossain vaiheessa Minikin lopulta simahtaa pitkille päikkäreille.
Niin pitkille, että kaupungilla kiertelyn lisäksi ehdin syödä myöhäisen lounaan melkoisen rauhassa. Tässä vaiheessa olemme jo löytäneet tiemme kenties Jyväskylän parhaaseen kahvilaan, Miriam'siin.
Neiti heräsi uniltaan. Rakkaus!

Jossain kohtaa turnauskestävyys alkaa loppua ja suuntaamme kukin tahoillemme. Uusiksi taas otetaan kyllä! Kotona odottelee jo isi ja Lumi. Juttelemme päivän asioita, mies puuhaa päivällistä ja jossain kohtaa lähtee ulkoiluttamaan koiraa.
Itse hoitelen vauvaa, pesen muutaman koneellisen pyykkiä ja valmistaudun iltaa varten.
 Vaipanvaihtopuuhia.
Vähän ennen seitsemää
Syötän Minin, mies tulee kotiin koiran kanssa, käy suihkussa ja minä lähden Vilaan asiakasiltaan, jonka puuhastelijana on ollut ystäväni.
 Illassa saamme pientä briiffausta syksyn väreistä ja mallistoista ja sitten pääsemme hypistelemään ja sovittelemaan. Olen vähän ronkelilla päällä, enkä oikein tahdo löytää sellaisia täydellisiä vaatekappaleita - toisaalta rajoituksiakin on aika paljon. Housuja en tahdo nyt ostaa, koska tuosta lantio-vyötäröakselilta parhaiten huomaa etten ole vielä palautunut synnytyksestä enkä oikein tiedä mihin kokoon lopulta jään. Paitojen ostoa rajoittaa imetyksen lisäksi se, että haluan suosia luonnonmateriaaleja. Pari narutoppia nappaan mukaan, valkoisia aluspaitoja en tällä hetkellä omistakaan kovin montaa.
Ystäväni napsii muutaman kuvan minusta ja kerron että teen blogiin päivästäni postausta, johon hän: 'Arvasin!'

N klo 20:30
Palailen kotiin, jossa isi on jo helisemässä vauvan kanssa. Pakkasesta on kaivettu pakastettua maitoa sulamaan, kun neiti on ollut itkuinen viimeisen parikymmentä minuuttia. Päätän, että isi saa yrittää syöttää neidille pitkästä aikaa pullosta, kun kerran maito on jo vesihauteessa aika lailla sulaa - eipä olla aiemmin edes testattu mitä neiti tuumaa pakasteessa käyneen maitoni mausta.
Mini hermostuu pulloon, ei kelpaa ja usean yrityksen jälkeen totean, että antaa olla ja kaivan maitobaarin esille. Rakkaus nestemäisessä muodossa rauhoittaa typyn - isiparka, kun ei voinut tissiksi muuttua.
 Jossain kohtaa iltaa maistellaan pari lusikallista sosetta - mangoyllätystä.
Soseiden suhteen olen ollut aika tarkka siitä, että lisättyä hedelmäsokeria ei saa olla tai kauppaan jää, enkä kyllä vedestä tai mehustakaan maksa. Muksun soseissa on hyviä vaihtoehtoja ja porkkanasoseet sun muut voin tehdä sitten itse.
Mies vaihtaa Minille yövaipan ja yöpuvun puoli kymmenen maissa ja minä syötän lapsosen uneen. Lopullinen simahdus tapahtuu kymmenen maissa, kuten yleensä, ja minä siirryn sängylle naputtelemaan postausta. Lajittelemme pyykit jossain kohtaa ja Mini havahtuu hetkeksi joskus yhdentoista jälkeen - onneksi olen vieressä ja saan tassuttelulla neidin nukahtamaan uudestaan.
Sitten omat iltapesut, iltarukoukset ja vielä juttelemme miehen kanssa seuraavasta päivästä.
Hyvää yötä!
----

Jätin lopulta osan postauksen teosta tälle päivälle, että pääsin nukkumaan! Toivon mukaan tämä vastasi jokseenkin sitä, mitä oli toivottu.
Mukavaa viikonloppua teille!

Laapa

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Tuutulauluja.

Pyytäisin teitä vinkkaamaan joitakin hyviä unilauluja.
Viime aikoina nukahtaminen on ollut melkoista taistelua ja neiti saattaa herätä illalla useasti ennen nukahtamista syvään uneen. Olisi kiva osata muutama hyvä tuutulaulu, kun laulaminen selvästi rauhoittaa - jos vaikka uni löytyisi nopeammin.
Nukkuminen tuntuu olevan pienillä aika yksilöllistä. Parhaiten tämä taisi nukkua jossain 3 kuukauden iässä. Saattoi kiskoa kymmenen tuntia ja herätä vain kerran siinä välillä syömään - varjopuolena se, että äiti sai aina nousta pumppailemaan enimpiä maitoja toiselta puolelta, ettei olisi niin kovasti kiristänyt. Noin neljän kuukauden iässä se muuttui, alkuun saattoi olla tiheän imun kausi syynä. Sittemmin luultavasti syynä on ollut vain kehitysvaihe - olen kuullut että tässä vaiheessa vauva alkaa ymmärtää olevansa erillinen olento äidistä ja tämän vuoksi herää vain tarkistamaan, että onko äiti tallessa. Ei suinkaan välttämättä nälkäänsä.
Tällä hetkellä Miniä alkaa nukuttaa tavallisesti siinä kymmenen maissa iltasella ja uuteen päivään herätään jossain kuuden ja yhdeksän välillä, tavallisesti kahdeksan maissa.
Päiväunia neiti on alkanut nukkua taas paremmin. Helteet veivät kesällä unet, mutta nyt kylmempien ilmojen tultuja on taas palattu sellaiseen vähintään kolmet vaihtelevan pituiset päiväunet per päivä - rytmiin. Koskaan ei tosin tiedä, koska unet yllättää. Täytyy vaan kitinän määrästä yrittää päätellä olisiko jo aika. :)

Meillä on tämä viikko aika haipakkaa. Ohjelmaa riittää sekä päiville että illoille, joten kuvailu on jäänyt vähälle. Katsotaanpa, jos joku päivä ehtisin ottaa meidän arjesta kuvia ja toteuttaa jonkunlaista postausta meidän päivästä. Sitä onkin kovasti toivottu ja onneksi yksi ystäväni jo tarjoutui kameran kanssa heilumaan, mikäli tarvetta on.

Onko teille jo muodostunut jonkinlaisia unirytmejä? Entäs suosikki-tuutulauluja? Niitä voisi vielä vinkata kommenttiboksiin minullekin - voin sitten vaikka googlata melodian! Kiitos :)

Laapa

torstai 28. elokuuta 2014

Syysuutta.

Muistatteko vielä tämän kehdon?
Tämän isäni aikanaan minua varten nikkaroiman perintökalleuden, joka oli sille pikkuruiselle vastasyntyneelle niin hurjan suuren tuntuinen.
Niin vaan jäi jo pieneksi.
Neiti kiskoo pituutta sitä tahtia, että tuli ihan kiire tässä pinnasängyn metsästyksessä.

Mietin pitkään kriteereitä: ehkä valkoinen tai vaalean puun värinen olisi hyvä, mieluiten laskettavalla laidalla ja aivan varmasti pohjaa pitää saada säädettyä.
Mieluiten käytettynä, mutta ei kuitenkaan kovin kuluneena.
Lopulta aloin himoita Brion valkoista two-mallia, josta saa toisen laidan laskettua. Ystävälläni on sellainen ja sain kovasti siitä kehuja. Harkitsimme tosin muitakin vaihtoehtoja, mutta lopulta päädyimme tähän.
 Peitto ja pussilakana äitiyspakkauksesta saatua. Kiitos Kela! ;-)
 Värikäs hiirulainen on Minin suosikki - lelut ovat lahjaksi saatuja.
Pinnis on käytetty, joskin tässä on edellisen omistajan mukaan nukuttu vain pari kertaa. Saimme mukaan kaikenlaista lähes käyttämätöntä tavaraa aina lakanoista reunapehmusteisiin saakka ja vielä sopuhintaan.
Reunapehmusteet ovat vielä pesun jäljiltä kuivumassa, mutta luulen etten niitä vielä ota käyttöön kuitenkaan. Mini on aika rauhallinen nukkuja ja löytyy - ainakin vielä - aina samasta kohtaa mihin olen hänet jättänyt. Katsellaan myöhemmin sitä sitten.

Kiitos muuten edelliseen postaukseen kommentoneille - löysin kuin löysinkin tosi kivan takin, joka täytti kriiteerini sateen ja tuulen sekä katseen kestävyydestä. Täytynee esitellä, kunhan saan siitä kuvat - mies kun on huidellut ulkomailla saakka työreissussa, niin on tuo itsensä kuvauttaminen ollut nyt hieman hankalaa… ;)

Onko siellä pinnasänkyjä shoppailtu tai etsiskelyn alla? Mihin olette päätyneet?

Laapa

maanantai 25. elokuuta 2014

Tampere.

Kuten instagram-seuraajani (@laapala) tietävätkin, juhlimme viikonloppuna kuudetta hääpäivää. Saimme järkkäiltyä koiralle hoitajan ja näin ollen varasimme yön Lapinniemen maisemiin Tampereen kylpylään (ei ole maksettu mainos).
Sijainnissa oli paljon nostalgiaa, koska olemme vastanaineina asustelleet ihan kylpylän naapurissa - nämä olivat vanhoja kotiseutuja. Oli aika hauskaa kuljeskella rannassa ja muistella kulunutta kuutta vuotta. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua tässä ajassa, parhaana muutoksena tietenkin rakas Minimme.
Näkymä hotellin parvekkeelta Näsijärvelle
Hääpäivä tuli hyvään aikaan. Onhan tässä parisuhde ollut elämänmuutosten myötä melkoisessa myllerryksessä, joten yhteinen laatuaika kolmistaan jossain muualla kuin kotona teki varsin hyvää. Hyvin pitkälti hengailimme hotellilla tai kylpylän puolella koko lauantain ja sunnuntain check-outiin saakka, mikä oli hyvä ratkaisu - sori kaverit!
Lempiravintola Coussiccassa piti kuitenkin käydä hääpäivän pihveillä ja hyvän ruoan ystävänä myös se hotelliaamiainen maistui. Melkoinen possutteluviikonloppu… :D Täytyy kyllä sanoa, etten nykyisin mitenkään valtavasti nauti ravintolareissuista, kun niihin sisältyy aina myös se stressi, että mitenhän neiti viihtyy. Menee vähän kalliit sapuskat 'hukkaan', kun lapat niitä yhdellä kädellä naamaan samalla kun yrität saada vauvan viihtymään… Oli aika nopeaa toimintaa se ravintolapiipahdus. ;)
Siilinkari :)
Entäs se kylpylöinti sitten?
Innokkain uimari taisi olla tämä pienimmäinen.
Olemme koko elokuun käyneet vauvauinnissa ja neidistä on kuoriutunut siellä melkoinen vesipeto. En itse ole koskaan ollut kovin innostunut kylpylöistä, mutta nyt koin hienoisen mielenmuutoksen, kun näin miten hurjan hauskaa oli typykällä altaassa. Voi sitä riemua! Väsy tuli vaan jo parinkymmenen minuutin kohdalla, kun polskia piti ihan koko ajan. Vauvauintiryhmässämme ei ole vielä ollut muita, olemme olleet toistaiseksi ihan yksityisopetuksella ja jännäsin mitä typy tuumaa, kun on iso allas, paljon ääniä ja vieraita ihmisiä. Ei ollut moksiskaan! Täytyy sanoa, että moni tuli ihmettelemään ja ihastelemaan pikkuneidin riemua ja reipasta polskuttelua. Olinpa ehkä pikkuisen ylpeä… ;)

Näistä meidän harrastuksista, kun on kyselty niin jatketaanpa vielä…
Tänään aloitimme myös muskarin MLL:n Tourutuvalla. Alun huutokonsertin jälkeen (arvatkaapa, kuka ei viihdy vaunuissa?) neiti intoutui kuuntelemaan ja katselemaan muita vauvoja ja musiikkia ihan innoissaan. Näin ollen syksyn harrastukset on saatu käytiin - maanantaisin muskari ja perjantaisin uinti. Eiköhän siinä sitten ole jo ihan riittävästi.
Paita Hilfiger
Liivi Esprit
Housut Mamalicious
Kengät Vagabond
Huivi Mulberry
Laukku ja kello MK
Täytyisi miettiä tätä syyspukeutumista nyt vähän käytännön näkökulmista uusiksi. Joku vedenpitävä ja katseenkestävä takki täytyisi joko kaivella omasta kaapista (oiskohan siellä?) tai sitten hankkia. Eipä tässä kauan mene, niin pitää jo kömpiä hiekkalaatikolla ja ties missä. Onkohan se sula mahdottomuus löytää joku ratkaisu, joka kelpaisi sekä kaupungille että hiekkalaatikolle ja pitäisi vettä edes kohtuullisesti? Onko teillä suosituksia?
Typykälle löytyy vedenpitävä puku kyllä, mutta mistäs äidille… Näinpä tämä nykyisin taitaa mennä, että lapsen jutut miettii ensin ja sitten tulee se ainiinjoo. 

Minkälaisia harrastuksia te olette kaavailleet pirpanoille? Ja mitäpä muuta kuuluu?

Laapa

perjantai 22. elokuuta 2014

'Ootko ihan varma, että se olit sinä?'

Ennen varsinaista päivän aihetta kerrottakoon, että minua pyydettiin mukaan indiedays inspiration-bloggaajien laajaan joukkoon. Päätin suostua. Näin ollen minut löytää jatkossa myös inspiration-sivustolta, profiiliin pääset tästä. Olen tässä jo niin pitkään pyöritellyt ja miettinyt blogin jatkoa ja jopa lopettamista, joten tuntui että kutsu tuli kreivin aikaan. Sain taas lisää uskoa omaan tekemiseen ja ehkä tätä kautta myös vähän uusia tuulia bloggaamiseen.

Sitten aiheeseen - turinoinpa tänään pitkästä aikaa raskaudesta palautumisesta, tällä kertaa enemmän pinnallisesta näkökulmasta.
Raskauskilot menevät nimittäin siihen kategoriaan, josta voi todeta näin jälkikäteen, että turhaan stressasin. Vaan mistäpä sitä olisi etukäteen tiennyt, kun ei kokemusta ollut.
Siis, en toki ole vaa'alla käynyt aikoihin, mutta vanhat vaatteet alkaa mahtua… Ja jos en kerran tarkoituksenmukaisesti aio laihduttaa, niin mitäpä järkeä sitä painoa on seurata?
Niinpä.

Ja kun ystäväni kysyi minulta vastikään tuon otsikon kysymyksen, niin totesin taas mielessäni että ehkä se on muutenkin turhaa niitä vaakalukemia katsella. Olinko se tosiaan minä, joka vielä hetki sitten olin raskaana ja synnytin?
En aina itsekään tahdo uskoa, että tosiaanko neljä kuukautta siitä vasta on, kun muistoina on lähinnä kappale ylimääräistä nahkaa ja pari ohuenohutta, vaaleaakin vaaleampaa raskausarpea alavatsalla.

Niin ja tietty se vauva.
FOUR MONTHS AFTER // OUTFIT
Paita // Shirt YourFace
Housut // Pants VeroModa
Takki // Jacket Zara
Laukku // Bag Mulberry
Ballerina Tory Burch
Aurinkolasit // Sunglasses Ray-Ban Wayfarer

Musta paita on uusi, ja noussut heti suosikkipaitojen joukkoon. Imettää pystyy tuon kietaisumallin vuoksi ja saattaapa olla, että haen tuon myös valkoisena, jos kokoja vielä on. Ihanan mukava pääosin puuvillainen materiaali ja tähän elämäntilanteeseen tosiaan käytännöllinen pääntieratkaisu.

Alan olla sitä mieltä, että tämä raskaus-synnytys-setti on sellainen, mikä jokaisen kannattaisi kokea. Olen huomannut itsessäni ihan uudenlaista rentoutta ja näkökulman muutosta tänä aikana, vaikka se tietenkin omat kriisinsä on vaatinut.
Näkökulman muutoksella tarkoitan ennen kaikkea sitä, että olen tiedostanut entistä paremmin miten kieroutunut meidän yhteiskuntamme it's all about the looks -meininki onkaan. Ja miten helppo siihen on mennä mukaan - ihan liian helppoa. Kropalla on kuitenkin valtavasti upeita funktioita, jotka menetetään, jos tavoitellaan rasvatonta, tiukkaakin tiukempaa pakettia tai epäterveellisen alhaista painoa. On vaikeaa yrittää kuvailla, miten hienoa on ikään kuin sivusta seurata sitä prosessia, jonka keho vain automaattisesti vie läpi ilman että siihen voi juurikaan itse vaikuttaa. Olen hoivannut elämää tässä kropassani yhdeksän kuukautta - ja vieläkin vaan jatkan. Kehoni tarjoilee parasta mahdollista, sopivan lämpöistä ja ravinteikasta ruokaa ja juomaa edelleen tälle pikkuihmeelle.

Ja kun nyt kroppa-aiheesta puhutaan, niin mitään en ole ruokavalion saralla melko hyvin palautuneen ulkomuotoni eteen tehnyt. Ruoka maistuu, nälkä on koko ajan ja herkkuja menee joka ikinen päivä. Meillä onkin muodostunut äitikavereiden kanssa sellainen imettäjän tunnustukset -kerho. Silloin tällöin tulee nimittäin tarve päivitellä tätä oman ruokavalion sokeripitoisuutta, koska jokseenkin sisäänrakennetusti sitä edelleen tuntee ajoittain huonoa omatuntoa tästä herkuttelusta. 
Turhaan. 
Ainakin allekirjoittaneella on ihan merkittäviä vaikeuksia syödä ns järkevässä muodossa tarpeeksi ruokaa, jotta maitotuotanto pysyy yllä eikä ole ihan koko ajan kamala nälkä. Aivan liian työlästä.
Niinpä olen päättänyt ottaa tämänkin suhteen rennosti ja syödä hyvää, kun kerran mieli tekee. Eipähän tarvitse panikoida, ettei maidot nouse.
WORD!
Sitä paitsi, onhan tämä nyt ihan hullun kivaa! Hehkuti hehkuti. Kuinka monta kertaa elämässäni olenkaan miettinyt, miten hauskaa olisi jos saisi syödä herkkuja joka päivä ilman että se näkyy heti painossa? 
Aika monta kertaa! Aion kyllä nauttia tästä imetyksen tuomasta luksuksesta, koska on imettäminen myös melkoisen kovaa työtä. Puhumattakaan siitä, että pitää olla tavoitettavissa suunnilleen 24/7. Olenkin mielestäni suklaakakku-luontaisetuni ansainnut. :)

Treenailun makuun olen päässyt pikkuhiljaa.
Salilla kävin kyllä läpi raskauden, mutta nyt olen alkanut lisäksi taas juosta, kerran tai kaksi viikossa. Jep, anteeksi vain, rakas lantionpohja, mutten kestänyt pidempää taukoa lempilajistani, vaikka kuinka niin suunnittelin.
Täytyy kuitenkin sanoa, ettei lenkit ole tuntuneet yhtään pahalta lantionpohjassa, vaikka muualla senkin edestä. Lievää tottumattomuutta etenkin jaloissa on ollut havaittavissa :D
Sitä en kyllä tiedä onko näissä asuissani kovin paljon ihmeteltävää teille - en nimittäin kovin montaa vaatekappaletta ole itselleni ostanut sitten synnytyksen. Nykyisin tulee katsottua huomattavasti tarkemmin sen, mitä menee Minin päälle - itselle nykäisee vaan jotakin mukavaa, käytännöllistä ja suht koht katseenkestävää. Näköjään käytän aina näitä samoja suosikkejani, mutta mitäpä suotta vaihtamaan, kun kerran jaksaa miellyttää. Tahtoisin muutenkin olla enemmän maltillinen vaatteiden ostaja ja panostaa laatuun enemmän kuin määrään. Tämä vielä hieman työn alla. ;) Tekokuiturättejä kun voisi ostaa joka kuukausi uusia sillä hinnalla mitä menee laadukkaaseen vaatteeseen, mutta harvoinpa niistä samanlaisia suosikkivaatteita tulee. Melko hyvällä menestyksellä olen saanut hilittyä ostovimmaa jopa nyt ihanien syysvaatteiden rantaudutta kauppoihin, joskin myönnettäköön, ettei monetkaan muodin mukaiset vaatteet sovellu imetysharrastuksen kanssa. Näin ollen shoppailun rajoittaminen on nykyään helppoa. Vaan mitenkäs rajoittaisi sitä vauvalle shoppailua? Etenkin tyttömerkkiselle löytyy kaikenlaista kivaa aivan liian paljon… :)

Tulipas sillisalaatti, kuten tyyliin kuuluu.
Mitäpä kokemuksia siellä on aiheesta palautuminen? Onko ollut kovan työn takana vai mennyt automaattisesti?

Laapa
EDIT: Päivittelin postauksien tunnisteita ja tästä johtuen jostain syystä blogger heitti pari ikivanhaa tekstiä uudeksi! Jos ihmettelitte mihin kyseiset katosivat niin pahoittelut, piti jotain tehdä :D Anyways, nyt blogitekstejä on ehkä helpompi hakea, kun olen vähän järjestellyt niitä tunnisteiden mukaan. Kiitos ja anteeksi! :)