torstai 2. heinäkuuta 2015

Esikoinen.

Esikoinen on jännä sana.

Olen joskus vähän ihmetellyt, kun yhden lapsen vanhemmat käyttävät sanaa puhuessaan lapsestaan. Vai onko siinä jo se oletus tai haave, että lapsi ei jää ainoaksi - mene ja tiedä.

Ensimmäinen lapsi on toki aina - ensimmäinen lapsi.
Harjoituskappale? No varmaan sitäkin. Hän on se, joka tekee vanhemmista vanhemmat, koulii heitä sillä ihmeellisellä tiellä, jolla laitetaan koko elämä uusiksi.
Arvojärjestys etunenässä.


Esikoinen on äidin ja isän ensirakkaus.
Se, jonka varpaista löytyy satayksitoista kuvaa kaikissa valotuksissa, kaikista kulmista. 

Vaikka hän on ehkä harjoituskappale, on esikoinen myös se, joka saa olla ainokainen - sitä kun eivät muut mahdolliset, tulevat sisarukset pääse koskaan kokemaan.

Jospa se ainokaisena oleminen kompensoisi kaikkea sitä harjoittelua. Kuinkahan monta kertaa olen jo itsekin ajatellut, että tämän teen erilailla seuraavan kanssa. 
Aika monta!


Kun katsoo taaksepäin tätä omaa, lyhyttä taivalta äitinä, voi nähdä onneksi myös jonkinlaista kehitystä. Lapsi on kasvattanut minua tavalla, jota en koskaan osannut odottaa.
Tehtävä on molemminpuoleinen. Myös puolisosta on löytynyt aivan uusia piirteitä isyyden myötä.

Samalla kun tiedostaa oman vajavaisuutensa, tiedostaa myös tehneensä paljon oikein. Olen ollut kypsä tulemaan äidiksi, itse aikuinen ja olen pystynyt luomaan lapselle hyvän perusturvallisuuden. Ottamaan vastaan sen, mitä hän tarvitsee ja vastaamaan siihen.

Olen myös sanonut, että jos tämän lapsen pusukiintiö jää elämän varrella vajaaksi, niin se ei saa jäädä äidistä kiinni. Eikä varmasti jääkään! :)


Täytyy tunnustaa.

Tälle kaikelle pohdinnalle ja herkistelylle on syynsä.
Meidän esikoisesta on tulossa ihan oikea esikoinen.

Mekko Vila Jakku HM Lasit Ray-Ban Kello MK Sandaalit Rodokselta

Jep, viimeinen kuva ei jätä paljon arvailun varaan - toisella kierroksella ollaan! Ja eihän tätä onnen määrää voi ihminen ymmärtää. 
Että esikoisen lisäksi meille suodaan myös kuopus. 

Tarkemmin sanoen tammikuussa, jos kaikki hyvin menee. Loppiaisena, jos kuopus on täsmällistä laatua. 
Minä voin oikein hyvin. Ja mahan koko on ihan olennaisesti suurempi viikkoihin nähden kuin edellisellä kierroksella, joten tämä mahdottomaksi osoittautunut salailu loppukoon tähän. Ja otetaanpa samalla odotus-teema osaksi tätä blogia. 
Jo toisen kerran. (Ihanaa!!)

Kohtalotovereita siellä puolella ruutua? :) 

Laura

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Juhlaa.

Melkoisen kooma olo, saavuimme tänään takaisin 1-vuotissynttärireissulta Tampereelta.
Olimme yhden yön siskopuoleni luona ja tietenkin eilen illalla meni myöhään yöhön (siis peräti yhteen yöllä, mutta on se meille myöhä!!:D) saunoessa ja jutellessa sen jälkeen, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Ja armas Mini-herätyskello kun ei katso arkea tai pyhää, tänä aamuna herättiin niin kuin aina muutoinkin.

Oli hauskaa nähdä Tampereen kavereita vähän enemmän yhdellä kertaa ja reissu onnistuikin tosi hyvin. Neiti on ollut tosi levoton nyt yöllä ja päivisinkin, epäilen että tekisikö tosiaan taas hampaita (ja pelkään, ettei vaan olisi uusi korvatulehdus tekeillä! Pitäisi jälkitarkastus varata tulevalle viikolle joka tapauksessa). Onneksi nukkui kylässä kuitenkin yön hyvin, taisi vähän väsähtää päivän touhuista - lapsivieraita oli noissa 1-vuotisjuhlissa seitsemän kappaletta plus kaksi koiraa… Vaikka meno oli sellaista, että olisi voinut kuvitella heitä olleen enemmänkin!
 Minin paidan nappasin Polarn o Pyretiltä tämän kesän aleista.
Nämä vaatteet vaihdettiin ennen muiden vieraiden tuloa tosin juhlamekkoon. :)

Systeri oli koristellut ihanalla limenvihreällä ja turkoosilla pienen pojan juhlat.
Jotenkin kivan raikkaat värit lapsen juhliin.

Ja minä tietenkin ihailen ja ihmettelen, miten kauniita ja hyvältä maistuvia juttuja systeri on jaksanut väsätä, kun itse en paljon jaksanut tikkua ristiin laittaa Minin 1-vuotispippaloiden suhteen. Sain onneksi synninpäästön asiassa, kun hän totesi, että eipä sitä työssäkäyvä samalla lailla varmaan jaksa ja ehdi. Sen piikkiin täytyi kyllä keväällä laittaa, olihan se aikamoista kaaosta meidän arki. Nyt tuntuu vähän onneksi tasottuneen. No ehkä sitten 2-vuotissynttäreihin jaksan enemmän panostaa! Sen verran inspiroiduin kyllä näistä juhlista tarjoiluineen ja koristeluineen, että ehkä ensi kerralla panostan enemmän minäkin!



Yritimme epätoivoisesti saada edes yhtä onnistunutta kuvaa puoliserkuista juhla-asuissaan - säädöksihän se meni. Taisi omalla kameralla olla yksi suunnilleen hyvä, jossa kumpikin katsoo melkein samaan suuntaan (ei tosin kameraan vahingossakaan, tietenkään) että jospa se kelpaisi. Nostan hattua ammattikuvaajille, ei ole ihan helppo tehtävä saada vaikka sisaruskuvia onnistumaan… :)
Minin mekko tuttuakin tutumpi Pompin röyhelömekko. Vieläkin reilut hihat tuossa 80-koossa, vaikka muuten pituus on tällä hetkellä aika nappi.

Oliko teillä kiva viikonloppu? Taidan olla univelasta huolimatta aika virkistynyt, kun jäi jotenkin niin lämmin fiilis. Sitä se tekee, kun saa hyvän tankkauksen huipputyyppien seuraa. Tällä jaksetaan taas ensi viikko!

Laura

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Pari vinkkiä.

Meille on ilmaantunut vähän tyttöjuttuja!

Siis naisena sitä on odottanut näitä juttuja varmaan siitä saakka, kun sai kuulla odottavansa tyttövauvaa. Että jes, pääsee touhuamaan tyttöjen juttuja oman pienen tyttärensä kanssa!

Neidillä on nimittäin tukka kasvanut niin kovasti, että alkaa mennä silmille. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävin hakemassa Glitteristä* pari juttua sekä neidille että itselle.
En ehkä kestä, miten ihanan värinen tukka tuolla neidillä tällä hetkellä on! Sanonkin häntä kultakutriksi, kun alta tuo on oikeastaan ihan platinablondi, mutta päällä on vähän punertavaa lämmintä sävyä - todellinen kultakutri!
Hiusjutuista on kyse tietenkin!
Vaikka puhelinlankaponnareista tulee mieleen 90-luku, niin ajattelin kokeilla, kun töissä täytyy pitää hiukset ponnarilla ja tavallisista jää jälki tukkaan. Moni kollega käyttää näitä puhelinlankaponnareita sen vuoksi ja niin nyt sitten minäkin. Ovat kyllä ehdottomasti parempia näin vähäisen käyttökokemuksen perusteella.
Tyttökin tykkää näistä, nimittäin maistella :D Tuntuvat varmaan hauskalta kutiavissa ikenissä - meillä on pari viime yötä heräilty aika tavalla ja epäilen syytä tuolta suusta…

Viikonlopun ohjelmassa on ainakin yhdet 1-vuotisjuhlat ja vaikka mitä kivaa, niin pääsevät pinnit heti käyttöön! :) Ajattelin pitkästä aikaa ottaa ihan oikean kameran mukaan, jos saisi napattua vaikka omasta asusta jonkinlaiset kuvat. Kunhan vaan olen ensin kriiseillyt, että mitä ihmettä laittaisin päälle. Nykyisin tulee mukavuus ja käytännöllisyys laitettua muun edelle, kun pitää kummarrella ja nostella tuota pientä ihmistä. Ja nämä pileet ovat uskoakseni aika casual meiningillä muutenkin, onneksi!

Kivaa viikonloppua teille!

Laura

*kaupallinen yhteistyö